torstai 12. joulukuuta 2013

Maailman loppu tullee, Sisters of Mercy soi. And I love it!


World´s End on uusin Lontoosta ostamani dvd 10£, lisukkeena ultraviolet. Sisters of Mercy on kyllä maailman parasta! Simon Peggin roolihahmo Gary King on vuoden 2013 parhaiten pukeutunut mies. Ja vuoden 1990 parhaiten pukeutunut mies.. Samat kledjut. Ja lopulta hän pukeutuu Andrew Eldritchiltä, Sisters of Mercyn vokalistilta, lainattuun mustaa huopahattuun ja cuuleihin paisteklaseihin - kuin supersankari! Upea sotisopa...
Miksi pitäisikää muuttua? Tulla aikuiseksi? Lopettaa hiusten mustax värjäys? Lakata kantamasta Sisters of Mercy -T-paitaa ja egyptiläisiä hopeakoruja? Minullakin on noita koruja, mm Tukholmasta ostettuja. Muutenkin on mulli maailmalla, topsy turvy, maailma mullillaan: kovasti pinnalla on maailman loppu. Ikävää, että Cornetto-trilogialle tuli nyt loppu. Mutta sehän tarkoittaa vain uusia latuja. Ja aitojen ylityksiä. Eikä aina sieltä, missä se aito on matalin.. Brittein saarella on kyllä upea [sosiaalisen] skifin kaanoni: mm John Wyndhamin Käenpojat...
Lontoosta löysin myös 1£ arvoisen Kentucky Fried Zombies, jossa on upea kansi, jossa on häkellyttävä zombiemeikki, ja makeasti tehty traileri ja kiinnostava idea, mutta itse elokuva pettymys, tietysti on mukavaa, että elokuva on halpa, valju ja nuhjuinen, mutta roolituksen on sitten oltava häiriintynyt ja kuvaus vähintäänkin kokeellista, mutta ei. Tuntuu, ettei kukaan näyttele. Ei yli- eikä ali-. On upeaa katsoa spaghetti-western -dokua jossa ohjaaja sanoo, ettei pahiksen / cowboyn tarvitse näytellä jos hänellä on kasvot - kuten Lee Marvinkohan oli kyseessä? Vai Lee van Cleef? Jokatapauksessa - mies jolla on kasvot. Ja minkälaiset. Ei välttämättä kirveellä veistetyt. Vaan paremminkin linkkuveitsellä kaarretut... Mutta KF Zombies filkassa kuvaus oli niin hidasta, kuin zombie olisi kuvannut.




 Katsoin Watchmenin jonka olin ostanut jo taannoin. Leffoissa olen nähnyt törkyä ja paskaa: Filth. Mutta myös klassikkoja joita ei ole ennen tv:ssä näkynyt kuten  Les yeux sans visage, joka näytettiin Teeman leffafestivaaleilla. Vuosi 2013 sisälsi uskomattoman hypnoottisen Udo Kierin spektaakkelin omaisen verailun meidän tuppisuiden parissa - joista jo Bertolt Brecht sanoi, että vaikenemme kahdella kielellä...
mikä tämä hirveä molotus on? Eiiiii, tämä on dubattu! Voi te lukutaidottomat... Mutta sopii tietty italo-länkkäriin, jossa dubbaus oli perusteltua... Suomessa me kaikki osaamme luke ja lirkoittaa siis kirjoittaa he he, ja vain lukutaidottomat pikkulapset nuo alle kouluikäiset tarvitsevat dubbausta - kunnes oppivat lukemaan...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.